Ruusulan mansikkatilan nuorempi emäntä Maarit Kiiskinen, 35, valmistautuu vuoden kypsimpään hetkeen.
Pysytkö polkan tahdissa?
– Biittiä on omasta takaa. Kesällä menen enemmän polkan ja talvella sydämen tahdissa.
Polka on oikea neiti kesäheinä. Se on mansikka, joka rakastaa aurinkoa. Kun rupeaa satamaan, se nyrpistelee nokkaansa.
Miten on marjat?
– Oikein mukavasti, ja katse on tulevaan. Sesonki alkaa lähiaikoina. Tilamyynnin lisäksi meille tulee neljättä kesää myyntipisteitä ja liikkuvia mansikkakärryjä eri puolille Jyväskylää. Uusia juttuja ovat mansikkatraktori Jyväskylän kävelykadulla ja tilalle itsepoimintakauden ajaksi avattava kesäkahvila. Marjat ovat nyt myös somessa.
Luonnehdi tilaasi.
– Laadukas, lämminhenkinen, kaunis ja kansainvälinen. Tehdään paljon töitä. Saaressa. Pedantti. Pyrin henkiseen ja fyysiseen tasapainoon.
Milloin menit mansikkaan?
– Ensimmäinen muistikuvani puskien välistä on kahden vuoden iästä. Itsepoimija säikähti minua ja huusi: Voi herranjestas, täällähän on lapsi! Olin syönyt mansikoita ja nukahtanut.
Kuinka käyt ahon laitaa?
– Eikös se laulu mene niin, että ilman paitaa – mutta en ainakaan ilman paitaa. Menen nöyrästi, mutta en nöyristellen. Opettelen sitä, että ahon laitaa kuljetaan yksi askel kerrallaan.
Mitä olet heittänyt pellolle?
– Uskoa, toivoa ja rakkautta. Taimia, pikkuisen lannoitusta, muutaman pussin kalkkia, muutaman metrin muovia... Eniten sitä uskoa, toivoa ja rakkautta.
Olet mansikanviljelijä ja mindfulness-ohjaaja. Rönsyily; uhka vai mahdollisuus?
– Rönsyt ovat uuden alku, mutta jos niitä on liikaa, se vie voimia mansikoista ja ihmisistä. Menestyksen salaisuus on fokus.
Arvioi monivuotisuutta elämänosana.
– Mansikoiden elinkaarta voi verrata ihmisen elinkaareen. Nuoressa varressa on muutama kiiltävä ja iso mansikka. Iän myötä mansikoissa alkaa näkyä elämän jälki. Niihin tulee enemmän makua ja luonnetta.
Millaisia kasvukriisejä mansikanviljelijä kohtaa?
– No ihan ensimmäinen niistä liittyy liiketoiminnan kasvuun. Tämä on työtä, joka ei monistu. Jollakin toisella alalla tehdään jokin tuote kerran ja sitten sitä myydään 100 000 kertaa. Me kasvatamme, hoidamme, poimimme, pakkaamme, kuljetamme ja myymme jokaisen mansikan erikseen.
Kerro mansikanviljelystä otsikolla Aina mun pitää.
– Aina mun pitää olla vahva. Aina mun pitää luottaa. Aina mun pitää tilata hyvät kelit. Aina mun pitää keksiä uusia juttuja. Aina mun pitää ymmärtää asiakasta ja työntekijöitä, aidosti.
Lasketaanko mansikanviljelijän ilonaiheet kymmenissä, sadoissa vai tuhansissa?
– Tuhansissa. Iloa on joka paikassa tai ei missään. Se on valinta. Vielä satoakin enemmän iloa tulee asiakkaidemme ilmeistä, kun he saavat herkullisia mansikoita. Aina mä saan iloita!
Kuvaile varistenpelätinten kehitystä tällä vuosikymmenellä.
– Jos ne ennen olivat puunukkeja ja liehuvia kankaita, niin nyt asialla on kerran kesässä paikallinen
metsästysseura. Siihen tarvitaan lupa ja kaikesta pitää raportoida tarkasti. Varistenpelätinten kehitys on siis ollut samansuuntainen kuin yhteiskunnan. Räksä on kuulemma hyvänmakuinen lintu.
Mikä on suosikkisi tukiaisten muodoista?
– Minä en tykkää maataloustukien ideasta. Kuvion pitäisi toimia niin, että ihmiset maksavat ruoan, jonka ostavat. Ennenkin on viljelty ja syöty ilman tukia.
Saako mansikoista hilloa?
– Vaihtelu on suurta. Joskus sitä tulee ja joskus sitä ei tule. Rahan takia tätä työtä ei kannata
tehdä. Hyvää hilloa tulee Jonsokista.
Juttusarjassa tavataan per-soo-na hänen kotikatunsa tienviitalla
